Porkkalan lukiossa juhlittiin syksyn 2023 ylioppilaita tiistaina 5.12. Juhlatilaisuudessa saimme nauttia upeista musiikkiesityksistä ja seurata lahjakkaiden ylioppilaiden lakitusta. Ylioppilaiden puheen piti Heidi Kyrö.
Arvoisa rehtori, opettajat ja muu henkilökunta, sukulaiset ja ystävät sekä tietenkin te upeat uudet ylioppilaat,
Olemme tänään kokoontuneet juhlimaan lukiouramme päättymistä, ja ylioppilastutkinnon suorittamista. Ylioppilaaksi tuleminen ei ole vain päätös lukiourallemme, vaan myös alku uudelle luvulle elämässämme. Tämä päivä on täynnä iloa ja ylpeyttä, mutta myös haikeutta, kun viimeistä kertaa astumme ulos näistä koulumme ovista, ja aloitamme uuden elämämme.
Riippumatta siitä, kuinka pitkään matkamme on kestänyt tähän pisteeseen, on se ollut varmasti täynnä iloja, suruja, ystävyyttä ja oppimista. Muistelemme varmasti hyviä aikojamme lukiossa vielä vuosiakin myöhemmin. Muistelemme esimerkiksi niitä hetkiä, jolloin teimme kemiassa ensimmäiset titraustyömme, pohdimme filosofiassa Theseuksen laivan paradoksia ja vihdoin opimme, että lieriö ei aina ole ympyrälieriö. Muistelemme myös varmasti vanhojen tanssiharjoituksiamme ja omatanssin opettelua.
Lukiomme käytävillä olemme kasvaneet paitsi älyllisesti, mutta myös henkisesti. Olemme oppineet taitoja, joita tarvitsemme tulevaisuudessa. Liikunnassa opimme tiimityötä, historiassa itseohjautuvuutta ja psykologiassa itsenäistä ajattelua. Opimme myös ihmissuhdetaitoja ja ystävyyttä. Yhdessä olemme muodostaneet lukioomme yhteisön, jossa olemme tukeneet ja kannustaneet toisiamme ja joka on ollut voimavaramme vaikeinakin hetkinä.
Haluan nostaa esille näin itsenäisyyspäivän tienoilla itsenäisyyden. Itsenäisyyspäivän aattona on hyvä pysähtyä miettimään, mitä itsenäisyys oikeastaan merkitsee. Meidän ylioppilaiden kohdalla se tarkoittaa oman maailmankuvan kehittymistä ja omien unelmien tavoittelua. Se myös tarkoittaa
erilaisten valintojen, kuten jatko-opiskelualojen, tekemistä ja vastuun ottamista omasta elämästämme ja henkilökohtaisesta tulevaisuudestamme. Pian muutamme omillemme jatko-opiskelupaikkojemme perässä ja joudumme itse hoitamaan esimerkiksi talousasiamme ilman muiden apua. Itsenäisyys kuitenkin merkitsee myös vastuun ottamista yhteisestä tulevaisuudestamme, omasta maastamme ja maailmastamme. Meidän sukupolvemme joutuu omalta osaltamme kohtaamaan ja ratkaisemaan nykyisen maailman ongelmia, kuten väestön vanhenemista ja ilmastonmuutosta.
Minulle suuri itsenäisyyden muutos tapahtui vaihto-oppilas vuotenani Italiassa. Kun lähdin vaihtoon, muutin kauas perheestäni, ja astuin toiseen perheeseen, jossa asiat olivat erilaisia omaan perheeseeni verrattuna. Olen perheessäni nuorin lapsi, ja yhtäkkiä olinkin vanhin lapsi, jolle muut sisaret uskoutuivat ongelmistaan. Vaihto-oppilas vuosi on ainutlaatuinen mahdollisuus, ja vaikka oma vaihto-oppilas vuoteni tapahtui koronan aikaan, olen kiitollinen siitä mahdollisuudesta, jonka koulumme minulle loi sinne lähtemiseksi. Kehotankin nyt teitä vielä lukiossa olevia lähtemään vaihto-oppilaaksi, jos se vain suinkin on mahdollista. Ja kehotan teitä, uudet ylioppilaat, lähtemään jatko-opinnoissanne vaihtoon tai vaikka välivuotenne aikana töihin tai pidemmälle matkalle ulkomaille. Vaihto-oppilas vuosi on matka, joka avaa silmämme uusille oppimisen mahdollisuuksille ja haastaa meidät astumaan ulos mukavuusalueeltamme. Itse olen aika ujo ja sisäänpäin suuntautunut henkilö, mutta Italiassa opin olemaan hieman avoimempi. Toki sitä sattuu, kun on ekstroverttien ja poskisuudelmien ympäröimänä. Vaihto-oppilas vuosi luo itsenäisyyttä ja rohkeutta. Tämä päivä on kuitenkin todiste siitä rohkeudesta ja sitoutumisesta, jota me kaikki olemme lukio uramme aikana osoittaneet.
Haluankin kiittää tänään kaikkia koulumme opettajia, jotka ovat jokainen valaneet meihin tietoa, mutta myös innostusta oppimiseen erilaisten kivojen esimerkkien avulla. Haluan kiittää siitä, että olette ymmärtäneet ja auttaneet meitä vaikeissakin tilanteissa, ja luoneet meille oppimisympäristön, jossa meillä on mahdollisuus oppia ja pyytää apua ilman ennakkoluuloja. Ilman teitä emme olisi nyt täällä tänään juhlimassa. Haluan kiittää kaikkia vanhempia, jotka olette tukeneet meitä jokaisella askeleella, ja luottaneet meihin ja taitoihimme täysin. Olette antaneet meidän tehdä, mitä meidän täytyy, mutta myös ohjanneet meitä elämässämme eteenpäin. Ja kiitos teille, meidän rakkaille ystävillemme, joiden kanssa olemme jakaneet lukioaikamme huolet ja onnet. Ja kiitos vielä teille juhlayleisö. Teidän läsnäolonne tekee tästä päivästä vieläkin erityisemmän.
Lopuksi haluan toivottaa rakkaille ylioppilaille rohkeutta ja voimaa tulevaisuuteen. Muistakaa olla itsenäisiä, uteliaita ja rohkeita. Muistakaa kuitenkin myös kysyä apua tarvittaessa, sillä elämä saattaa heittää meidän eteemme tiukkojakin tilanteita. Helen Keller oli kuurosokea kirjailija sekä aktivisti, joka osoitti, että siitä huolimatta, että hän oli kuuro ja sokea ihminen voi saavuttaa haluamiaan asioita elämässä. Hän eli aikana, jolloin uskottiin, että hänen kaltaisensa ihmiset eivät pysty opiskelemaan kunnolla, mutta hän pystyi silti saamaan toisen asteen koulutuksen. Eli vaikka elämä heittää päällemme vaikeuksia ja rajoituksia, on meillä mahdollisuus pärjätä niistä. Helen Kelleriä lainatakseni: ”Elämä on seikkailu tai ei mitään.” Elämässä pitää siis uskaltaa ottaa riskejä tai se ei ole elämisen arvoista. Astukaamme nyt rohkeasti tuntemattomaan seuraavaan lukuun elämässämme ja luokaamme omat tarinamme.