Koulussamme vieraili 10.9. Seattlen University Prep -koulun yhteistyökoordinaattori Brian Gonzales. Kyseinen koulu on sama, jossa viime lukuvuonna yhdeksän Porkkalan lukion opiskelijaa pääsi vierailemaan vaihto-opiskelijoina kahden viikon ajan. Aluksi Gonzales piti A-talon yläaulassa esitelmän, jossa hän kertoi hieman Seattlesta ja koulusta, jossa hän on töissä. Tämän jälkeen saatoimme hänet läheiseen tyhjään luokkaan haastateltavaksi.

Ensimmäisenä kysyimme Gonzalesilta lisätietoa hänen työstään, innovaatioiden ja kokeellisen opetuksen ohjaajasta. Hän kertoi työnsä olevan keksiä ja toteuttaa alusta loppuun tempauksia, joiden verukkeella opiskelijat pääsevät “ulos luokkahuoneesta, sekä kokemaan ja oppimaan uutta tekemällä asioita.” Tekemällä oppiminen on hänen mukaansa kokeellisen opetuksen ytimessä.

Seuraavaksi kysyimme koordinaattorin ensivaikutelmaa suomalaisesta koulusta. Yksi asia minkä hän tiesi jo etukäteen oli se, että suomalaiset koulut ovat paljon hiljaisempia yhdysvaltalaisiin kouluihin verrattuna. Toinen tällä kertaa uusi asia oli se, miten hyvin suomalaiset koulut ovat organisoitu. Gonzalesin mukaan suomalainen koulujärjestelmä on hänen vaikutelmansa mukaan sen hyvän maineen arvoinen. Suurimpia eroja koulujärjestelmissä olivat hänen mukaansa Yhdysvalloissa ylioppilaskokeiden puuttuminen ja se, että Suomessa opiskellaan paljon enemmän kieliä.

Kolmas kysymys olikin jo vähän filosofisempi. Halusimme nimittäin kuulla, miksi koulujen välinen yhteistyö on Gonzalesin mielestä tärkeää. Hän kertoi, että esimerkiksi kansainvälisillä vierailuilla opiskelijat pääsevät tutustumaan toisiinsa pintaa syvemmältä ja keskustelemaan omista kokemuksistaan. Tällöin tulee ilmi asioita, jotka auttavat rikkomaan mahdollisesti valtavirtamediasta saatua usein hyvin kaksiulotteista kuvaa siitä, minkälainen keskustelukumppani on ja mistä tämä tulee.

Lopuksi kysyimme mielipidettä Suomesta yleisesti ja iloksemme Gonzalesilla oli vain hyvää sanottavaa. Hän kertoi, miten kauniit maisemat Helsingissä olivat olleet edellisenä iltana. Miten rannalta näkyvät julkiset uima-altaat kimmelsivät yön pimeyttä halkovien valojen kannustamana, miten venebaarit kelluivat rauhallisesti liplattavassa meressä ja miten yölliset hölkkääjät olivat loikkineet taivaalle kurkottavan helsinkiläisen arkkitehtuurin juuressa. Lopuksi hän kertoi siitä, miten ihanan rauhallista Suomen maaseutu oli verrattuna Yhdysvaltojen hektiseen arkeen. Hän mainitsi myös siitä, miten Suomi näyttää muuten aivan Washingtonilta, mutta täältä puuttuvat vuoret.

Haastattelun lopuksi sammutimme nauhurin, joka oli kerännyt sanamme talteen artikkelin kirjoitusta varten, kiitimme häntä haastattelusta ja saatoimme hänet opettajainhuoneeseen seuraavaan tapaamiseen.

Haastattelu: Oskari Lappalainen 22F ja Aaron Palmqvist 22A.