Arvoisa juhlaväki! Rehtori, opettajat, kutsuvieraat, muu henkilökunta opiskelijat ja uudet ylioppilaat!
Kun puhutaan ydinmuistoista, monille varmasti tulee mieleen ensimmäinen koulupäivä, joko peruskoulussa tai lukiossa. Miten epävarma itse silloin olinkaan, kun piti etsiä uusia kavereita ja tottua uuteen kouluun. Tänä päivänä voimme katsoa taaksepäin ja nähdä, miten pitkälle olemme tulleet tästä alkupisteestä. 12 vuotta 3 kuukautta ja 22 päivää on pitkä aika varsinkin nuoren ihmisen elämässä. Tänä aikana olemme kasvaneet paljon ja toivottavasti myös oppineet jotain. Itse olen esimerkiksi oppinut, millä keinoilla puhetta voi pidentää, jotta se on riittävän pitkä.
Eräs minun ydinmuistoni lukiosta on ensimmäiseltä kehityspsykologian oppitunnilta. Marko Kettunen luennoi omaan leppoisaan tyyliinsä meille Kehityksen kuvista. Muistan elävästi, miten Marko piirsi taululle kuvan portaista, jotka kuvastavat ihmisen saavutuksia elämän aikana. Hän esittikin kysymyksen: “Onko tämä kehitys portaittaista vai eteneekö se tasaisesti”. Tuleeko ihmisestä siis ansioituneempi jatkuvan työn aikana, vai huomioidaanko saavutukset vasta maalissa? En osaa edelleenkään antaa näihin kysymyksiin vastausta, mutta varmaksi osaan sanoa, että jos portaikko on olemassa, ylioppilaaksi valmistuminen on varmasti eräs sen tärkeistä askelmista. Jos Neil Armstrong olisi tiennyt tästä mallista hän olisi varmasti tokaissut: “Tämä on pieni askel lukiolaiselle, mutta suuri askel yhteiskunnalle.”
Saatoitte huomata tämän tiimalasin. Se ei ole tässä vaan muistuttamassa minua siitä, kuinka kauan puheeni pitäisi kestää. Toisen Kettusen opettaman kehityspsykologisen mallin mukaan tiimalasi havainnollistaa sitä, kuinka paljon yhteiskunnan normit vaikuttavat yksilön toimintaan. Voisi ajatella, että ihminen elämänsä alussa on kuin hiekanjyvänen tiimalasin yläosassa, näennäisen vapaa valitsemaan suuntansa, välittämättä ympäröivästä paineesta, normeista. Elämän edistyessä reitti eteenpäin kapeutuu kuin tiimalasissa. Ehkä elämän loppuvaiheessa, tiimalasin pohjalla, vanhuksena, voi olla taas normeista vapaa. Mielestäni me, nyt valmistuvat ylioppilaat olemme nyt tuossa kapeassa kohdassa.
Kolmas kehityspsykologinen malli, joka kuvaa yksilön vaikutusmahdollisuuksia omaan elämäänsä, on salmiakkikuvion muotoinen vinoneliö. Elämän alussa ja lopussa, ruudun kärjissä, mahdollisuudet ovat vähäiset, ruudun leveässä keskiosassa suurimmillaan. Myös tätä kohtaa me valmistuvat ylioppilaat lähestymme. Hetkeä, jossa omilla valinnoillamme voimme vaikuttaa omaan kohtaloomme eniten. Tulevilla päätöksillämme koulutusvalinnassa saamme määrittää sen, mitä kenties teemme eläkeikään asti.
Tiimalasi mallin normit siis puristavat kaikista eniten, ja samaan aikaan valinnan mahdollisuuden pitäisi olla vinoneliö mallin mukaan suurimmillaan. Mihin siis perustaa omat valintansa?
Ympäröivä yhteiskunta luo normit, joihin täytyy sopeutua selviytyäkseen. Toisen normiston, yhteisön sanattoman säännöstön, luovat muut ihmiset. Mutta tässä kohdassa voit valita: Kenen annat sanella sanattomat säännöt? Nykyisessä sosiaalisen median ohjailemassa jatkuvassa liikkeessä olevassa yhteiskunnassa on hyvä pysähtyä miettimään, ketä oikeasti haluat kuunnella? Itse pyrin arvostamaan niiden ihmisten mielipiteitä, jotka todella välittävät minusta. Esitänkin siis tässä kohtaa jo suuret kiitokset kaikille, jotka ovat tukeneet meitä koulu-urillamme: kiitos perheenjäsenille, kavereille, opettajille, jotka ovat sivistäneet meitä, siivoojille, jotka ovat estäneet meitä hukkumasta energiajuomatölkkeihin ja koulun keittiölle, joka mahdollistaa opiskelun huolehtimalla ravitsevasta ruoasta.
Haluaisinkin vielä lopuksi, että te, uudet ylioppilaat kysytte itseltänne tämän kysymyksen: Mitä minulle jäi lukiosta käteen kukan ja todistuksen lisäksi? Muistelkaa kaikkia onnistumisen kokemuksia lämmöllä, mutta älkää myöskään sivuuttako epäonnistumisia, sillä myös ne ovat osa jokaista matkaa. Kuten Albert Einstein kerran sanoi: “Henkilö, joka ei ole koskaan tehnyt virheitä, ei ole ikinä kokeillut mitään uutta.” Älkää siis ajatelko epäonnistumisten olevan negatiivinen asia, vaan osa prosessia suuremman hyvän saavuttamiseksi. Tänään kuitenkin toivon, että juhlistatte tätä suurta saavutusta kaikkien teille tärkeiden ihmisten kanssa.
Kiitos.
Urho Kyhälä
