Porkkalan lukiossa lakin painoi päähänsä 96 uutta ylioppilasta. Porkkalan lukion henkilökunta onnittelee kaikkia valmistuneita!
Ylioppilaan puhe
Arvoisa rehtori, opettajat ja muu henkilökunta, hyvät riemuylioppilaat, hyvä juhlayleisö ja erityisesti te uudet ylioppilaat!
Haluan alkuun todeta, kuinka kiitollinen olen saadessani tämän kunnian pitää valmistujaispuheen. Kun sain viestissä pyynnön puheen pitämisestä, en oikein tiennyt mitä ajatella. Mielessäni pyöri epäilyksiä: miten minulla olisi tarpeeksi rohkeutta tulla tänne, teidän eteenne? Miten löytäisin oikeat sanat kuvailemaan meidän abiturienttien taakse jääviä muistoja ja kokemuksia? Onkin vaikea uskoa, että tämä päivä on nyt koittanut!
Muistan edelleen, miten monia tunteita lukion aloittaminen herätti. Koeviikko taisi olla monelle meistä se ensimmäinen hetki, jolloin lukio todella alkoi tuntua lukiolta. Illat venyivät pitkiksi, stressi kasvoi ja välillä tuntui, ettei kaikkea voi mitenkään ehtiä oppia – 100 sivua historiaa, viisi kappaletta ruotsin sanoja ja loputtomalta tuntuvia matematiikan kaavoja. Koeviikon jälkeen tuli kuitenkin aina helpottunut olo. Saimme aloittaa uuden jakson vähän kuin puhtaalta pöydältä. Ehkä juuri sitä lukio monella tavalla opetti. Vaikka välillä väsyisi, epäonnistuisi tai asiat eivät menisi suunnitelmien mukaisesti, aina voi yrittää uudelleen.
Oma lukiopolkuni ei ehkä ollut aivan tavallinen. Kun muutin perheeni kanssa Kanadasta Suomeen, heikko suomen kieli teki oppimisesta välillä vaikeaa. Matematiikan tunneilla numeroilla kommunikointi oli välillä ainoa tapa pysyä perässä. Pian muuton jälkeen pääsin kuitenkin kokemaan valtavan loikkauksen kaikkea suomen kieltä vaativissa kouluaineissa, kun yläasteen loppupään olin kotiopetuksessa. Silloin sain rakennettua omalle oppimiselle vankan pohjan, kehitettyä kielitaitoani ja opiskelutapojani. Onnistumisten kautta motivaatio koulua kohtaan kasvoi jälleen.
Kuten lähes kaikille meistä, myös minulle lukio on kuitenkin ollut tärkeä vaihe kasvun ja oppimisen kannalta. Lukiossa huomasin nopeasti, kuinka paljon voi kehittyä, kun uskaltaa yrittää, tehdä virheitä ja jatkaa sinnikkäästi eteenpäin. Välillä kehitys tapahtuu hitaasti ja sen huomaa vasta myöhemmin, kun katsoo taaksepäin. Askel askeleelta vaikeistakin asioista tulee helpompia. Suomen kielen analyysit, matematiikan pitkät kaavat ja ranskan verbit eivät enää tunnu aivan yhtä mahdottomilta kuin alussa.
Vaikka kaikki olemme kehittyneet omalla tavallamme, lukiossa on helppo verrata itseään muihin – arvosanoihin, suunnitelmiin tai siihen, kuka tietää jo tarkalleen, mitä haluaa tulevaisuudelta. Mutta ehkä tärkeimpiä asioita, joita olen oppinut, on se, että jokaisen polku näyttää erilaiselta. Kaikkien ei tarvitse päätyä samaan paikkaan tai edetä samaa polkua pitkin. Kaikkien ei tarvitse tietää heti, mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa. *Kaikilla ei tarvitse olla sama unelma.
Olemme jokainen tehneet pienempiä ja suurempia valintoja unelmiemme eteen, mutta nyt onkin harvinaisen hieno hetki pysähtyä hetkeksi. Lukio on antanut meille vahvan pohjan, ja nyt edessämme on monta ovea. Emme me tiedä, mitä ovien takana tarkalleen on. Silti jokainen meistä tuntee ehkä vetoa kohti hieman erilaista ovenkahvaa. Jokainen saa valita oman suuntansa ja rakentaa oman näköisensä tulevaisuuden. Lyhyt sanonta kuvaakin tätä tilannettamme hyvin: “Itseään auttaa, joka ymmärrystä lisää / onnen saa, joka harkiten toimii.”
Arvon juhlaväki, on aika kiittää niitä kaikkia, jotka ovat tukeneet meitä matkallamme. Suuret kiitokset koko koulun henkilökunnalle, kanslialle, vahtimestarille ja opinto-ohjaajille. Kiitos kaikille opettajille kärsivällisyydestä, tuesta ja innostavista oppitunneista. Erityisesti haluan myös kiittää opettajia, jotka ovat jaksaneet kokeiden palauttamisen yhteydessä kirjoittaa rohkaisevia viestejä – niistä on ollut enemmän apua kuin ehkä arvaattekaan. Lämmin kiitos perheillemme ja ystävillemme, jotka ovat rohkaisseet meitä ja kulkeneet rinnallamme. Teidän apunne on ollut korvaamatonta.
Viimeiseksi haluan kiittää teitä opiskelijoita. Siitä ei ole kauan, kun viimeksi istuimme täällä salissa kirjoittamassa ylioppilaskokeita. Uskon, etten ollut ainoa, jota hieman jännitti. Lohduttavaa oli kuitenkin se, että pääsi tekemään koetta yhdessä teidän kanssanne.
Te olette muovanneet Porkkalan lukion lämpimän ja turvallisen tunnelman. Opiskelu yhdessä teidän kanssanne, hymyt ja tervehdykset käytävillä sekä yhteiset keskustelut ovat tuoneet koulupäiviin iloa ja rentoutta. Juuri tällaisista pienistä hetkistä syntyy yhteisö, johon on ollut hyvä kuulua.
Nyt istumme täällä salissa jälleen kerran, mutta ilman kokeiden stressiä. Näiden vuosien aikana emme ole kasvaneet vain opiskelijoina, vaan myös ihmisinä. Ylioppilaat, voimme nyt onnitella itseämme. Tämä lakki päässämme, on osoitus sinnikkyydestä, kasvusta ja suuresta opiskeluponnistuksesta.
Haluan lopuksi lainata Aada Lumijärven runoa, joka mielestäni kuvaa hyvin tätä hetkeä:
Rakas nuori,
Onnittelen sinua
Jokaisesta oppitunnista ojan pohjalla
Läpimenneistä läksytyksistä
Liian suurista saappaista.
Onnittelen sinua
Karkkipapereista koulupöydällä
Pyörän renkaista turvallisella tiellä.
Niistä hetkistä, joina tiesit:
Tästäkin selviän.
Paljon onnea kaikille ylioppilaille ja rohkeutta kulkea omaa polkua!
Fiona Heilimo
