Hyvät juhlavieraat, opettajat, opiskelijat ja erityisesti uudet ylioppilaat!
Minä olen Momoka, vaihto-oppilas Suomessa ja olen japanilainen. En ole uusi ylioppilas, mutta olen iloinen, että sain olla mukana tässä erityisessä tilaisuudessa kanssanne.
Tulin Suomeen, koska halusin oppia sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Kun tulin tänne, en osannut puhua suomea ollenkaan ja puhuin aluksi vain englantia. Mutta halusin puhua isäntäperheeni veljien kanssa ja monien Porkkalan opiskelijoiden kanssa, joten aloin opiskella suomen kieltä.
Tiesin ennen tuloani, että suomalaiset ovat ujoja… mutta en tiennyt, että he ovat niin ujoja, että luulin joskus olevani yksin luokassa! Oppitunneilla kukaan ei vastaa opettajan kysymyksiin ja kaikki tuijottavat vain tietokonetta. Mutta hassua kyllä – tervehdyksen sijaan kaikki vain hymyilevät pienesti ja vähän jäykästi. Se oli vähän kuin hiljainen komedia – ei sanoja, mutta paljon ilmeitä. Aluksi se tuntui minusta vähän jäätyneeltä – sekä ilmapiiri että sää!
Kielen ja kulttuurin takia saatoin joskus aiheuttaa hankaluuksia. Silti puhuitte englantia minun takiani ja selititte asiat aina ystävällisesti ja selkeästi. Se antoi minulle paljon tukea ja rohkeutta.
Vanhat tanssit ja Italian matka ystävien kanssa olivat suuria ja upeita kokemuksia. Mutta myös tavallinen arki, kuten tunnit joista en ymmärtänyt mitään tai vieruskaveri, jonka kanssa en voinut puhua kunnolla – juuri tällaiset hetket olivat ainutlaatuisia vaihtovuoden kokemuksia.
Joulukuussa menin Lappiin AFS:n muiden vaihto-oppilaiden kanssa ja näimme revontulia! Kaikki sanoivat, että ne olivat tosi hienoja – ja se oli totta! Mutta oli -30 astetta, joten oli niin kylmä, että menin ees taas huoneeseen ja ulos monta kertaa.
Haluan puhua eroista japanilaisen ja suomalaisen koulun välillä. Suomalaisessa lukiossa on samanlainen systeemi kuin yliopistossa – voimme valita aineet itse. Japanissa täytyy opiskella kaikki aineet. Tykkään matematiikasta ja luonnontieteistä, joten valitsin niitä. Suomessa minulla on myös psykologia ja filosofia, joita ei ole Japanissa. Psykologia on ollut minulle vaikeaa, koska sanat ja sisältö ovat erilaisia, mutta aihe oli tosi mielenkiintoinen ja opettaja auttoi minua paljon. Kiitos, Hannele!
Nyt kun vaihtovuosi alkaa olla ohi, tunnen oloni vähän surulliseksi.
Suurin ja rakkain muistoni on, että sain tavata teidät kaikki täällä Porkkalan lukiossa. Rakastan Suomen luontoa ja suomalaisia – ujoja, mutta lämpimiä ihmisiä.
Toivon, että näemme vielä uudelleen. Jos tulet joskus Japaniin, ota minuun yhteyttä!
Lämpimät onnittelut kaikille valmistuneille! Toivon teille kaikille valoisaa ja onnellista tulevaisuutta.
Kiitos Merja, että teit kouluelämästäni mukavampaa ja helpompaa.
Kiitos Liisa, Kristiina, Leena, Sampo, Elina, Riikka, Ville, Mikko, Hannele – ja kiitos kaikesta!
– Momoka