Lukiolaiset varusmiesten jalkineissa 

Ryhmä reippaita lukiolaisia matkasi syksyllä viettämään viikonloppuaan Upinniemeen.  Ellen kertoo jutussa kokemuksia Turvallisuustaidot -opintojaksosta.


Menen lukion jälkeen armeijaan, joten Porkkalan lukion Instagramissa näkemäni kuvat turvallisuuskurssista herättivät kiinnostukseni samoin tein. Yritin saada kavereitani suostuteltua mukaan, mutta jokainen heistä kieltäytyi, sillä heitä ei kiinnostanut “rämpiä pusikossa”. En silti jättänyt turvallisuuskurssia pois, vaikka jännitin, tulenko saamaan kavereita sieltä. Näin jälkikäteen katsottuna pelko oli turha ja kurssin myötä myös varusmiespalvelukseen lähtemisen suunnitelmani vahvistuivat. 

Kurssi huipentui maastoviikonloppuun Upinniemessä, mutta sitä ennen ohjelmassa oli ollut syväjohtamisen mallia ja kriisivuorovaikutuksen käsittelevä luento, jonka piti Tatu Pätiälä Kirkkonummen Reserviupseeriyhdistyksestä, ja itsepuolustuskoulutusta, jota veti Mika Vainikainen Krav Maga Kirkkonummi -seurasta. Itsepuolustuksen harjoittelu oli hauskaa, ja opettajatkin olivat innoissaan itsepuolustuksen touhussa mukana. 

Reput pakattuina 

Perjantaina 29.9. ryhmämme kokoontui Porkkalan lukion eteen odottamaan kyytiä kohti Upinniemeä. Jännitystä oli ilmassa, mutta jokaisella oli hymy huulilla. Keskustelin muutaman kaverini ja opettajani kanssa viikonlopun ohjelmasta ja siitä, että olimmehan muistaneet ottaa herkkuja ja kaiken tarvittavan mukaamme. 

Nousimme maastonvihreän auton kyytiin, josta ulkopuolelta katsottuna oli pimennetyt sivulasit. Upinniemen portilla näytimme henkkarimme nuorelle spollelle päästäksemme sisään ja jatkoimme eteenpäin kohti seuraavaa kohdetta – varustevarastoa.  

Kuljimme jonossa jokaisen varustepisteen läpi ja saimme muun muassa saappaat, maastopuvun ja hanskat. Nauroimme, kun yritimme saada kaiken järkevästi menemään “pikku” reppuun. Useammat meistä totesivat, että reppu oli isompi kuin kotoa löytyvä rinkka! Pukuhuoneessa siviilivaatteet vaihtuivat maastopukuihin, ja vedimme maiharit jalkaamme sekä MPK:n harmaan pipon päähämme. 

Rannikkoprikaatin edustajan alkuluento käsitteli turvallisuuspolitiikan perusteita ja merenkulun turvaamisen merkitystä Suomelle. Lisäksi saimme tietoa Puolustusvoimista, Merivoimista, MPK:sta [maanpuolustuskoulutuksesta] ja Upinniemen varuskunnan tarjoamista mahdollisuuksista, kuten rannikkolaivastosta ja sotilaspoliiseista (spolle). Luennolla meille kerrottiin myös ensiavusta ja toiminnasta onnettomuustilanteessa.

Seuraavana oli vuorossa sotilasesterata. Saimme kokeilla eri esteitä, esimerkiksi ryömintäverkon alitusta ja labyrintin juoksemista leikkimielisenä kilpailuna toisiamme vastaan. Minusta pelottavin este radalla oli viiden metrin korkeuteen menevät köysitikapuut, joita pitkin piti kiivetä ja mennä esteen yli toiselle puolelle. 

Majoittuminen puolijoukkueteltoissa

Ensimmäisen päivän ohjelmaan kuului myös puolijoukkueteltan kokoaminen metsässä. Teltan pystyttäminen ja kamiinan kokoaminen sujuivat vauhdilla, kun osasimme puhaltaa yhteen hiileen, vaikka maaperä oli turhan pehmeä kiilojen pysymiseen maassa ilman kivien antamaa lisäpainoa. Onneksi saimme nopeasti rinkat telttaan suojaan kostealta ja sateiselta säältä.

Pääsimme tutustumaan viestikomppanian uudehkoon rakennukseen, jonka tilat olivatkin siistejä ja moderneja. Komppaniassa varusmiespalvelustaan suorittava alikersantti kertoi meille asepalveluksensa arjesta. 

Palattuamme takaisin majoitusalueellemme, eli teltan lähistölle, olivat jo ruokavastaavamme sytyttäneet nuotion ja valmistaneet iltapalan. Kokemusten vaihtaminen nuotion liekkien loimutessa oli mukavaa, vaikka taivaalta ripsottikin hieman vettä. 

Makuupusseihin ryömittyämme monia alkoi väsyttää, mutta osalla oli silti vaikeuksia saada unesta kiinni. Yöllä kamiina lämpesi ihan mansikaksi ja teltta muuttui täysin saunaksi. Siksi muutamat meistä viettivät osan yöstä teltan ulkopuolella nauttien viileämmästä ilmasta tai ilmoittivat kipinämikolle menevänsä vessaan, sillä siinä ajassa kerkesi mukavasti viilentyä ja samalla väsyttää itsensä unikuntoon.

Koulutusta merellä

Lauantai oli ainut kokonainen päivä Upinniemessä ja sisälsi paljon ohjelmaa. Heräsimme seitsemältä ja pakkasimme taas reppumme autoihin. Aamupalaksi söimme leipää ja puuroa ja juomaksi oli kahvia, kaakaota tai teetä. 

Ensin kävimme läpi 72 tunnin varautumisen ohjeita ja sitä, kuinka toimia silloin, jos tulisi joku tällainen tilanne. Seuraavana ohjelmassa oli kuivapukujen päälle pukeminen ja mereen hyppääminen. Pääsimme kokeilemaan uimista ja harjoittelimme, kuinka toimia, jos tippuisi mereen alukselta. Aluksi puku päällä tasapainon löytäminen vedessä oli kovin vaikeaa ja oli koko ajan vähällä horjahtaa eteen- tai taaksepäin. Kuivapukujen kokeileminen oli varmasti yksi hauskimmista asioista viikonlopussa, vaikka puvut päällä merestä nouseminen tikkaita pitkin oli todella vaikeaa!

Uinnin jälkeen tutustuttiin laivaston aluksiin. Vierailu oli harvinainen, sillä alue on yleensä suljettu ulkopuolisilta. Oli mielenkiintoista nähdä läheltä valtavia aluksia ja kuulla niiden käyttötarkoituksista. Pääsimme myös yhden aluksen kannelle kävelemään ja kuuntelemaan muun muassa miinoista ja aluksella työskentelystä.

Esittelyiden ja ruokailun jälkeen matkasimme rantaan laiturille, jossa pääsimme tutustumaan kahteen isokokoiseen veneeseen, jotka olivat m/s Kilstar ja m/s Lavansaari. Osa meni ensin toisen aluksen kyytiin ja osa toisen. Merellä vaihdettiin veneitä niin, että kaikki pääsivät tutustumaan molempiin veneisiin sekä ohjamaan näistä m/s Lavansaarta. 

Mereltä palattuamme ohjelmassa oli ensiapua, ja harjoittelimme erilaisia sidontoja, kuten painesiteen tekemistä. Sen jälkeen söimme päivälliseksi maittavan soppa-aterian ja lähdimme kohti sotilaskotia. Siellä MPK tarjosi kaikille perinteiset munkit. Sotkusta sai myös ostaa mukaansa jotain pientä. Itse ostin minulle ja kaverilleni illaksi kuivalihaa. 

Marssille!

Palattuamme takaisin teltoille alkoi ilta olla niin pitkällä, että pääsimme tutustumaan suunnistuskarttoihin ja armeijan kompasseihin. Tehtävänä oli etsiä reitti kohteeseen  x, jonne meidän piti lähteä marssimaan. Matkaa oli vain pari kilometriä, mutta tahti oli reipas. Perillä meitä odottivatkin kuuma sauna ja iltapala. 

Miesten saunoessa naiset juttelivat MPK:n naispuolisten vetäjien, kuten kurssinjohtajana toimineen Tiia Liljestrandin, kanssa inttiin menosta naisena ja siitä, tuleeko esimerkiksi kuukautisista haasteita. Jutustelun lomassa elvytimme vielä Anne-nukkea ja siirryimme  saunomaan miesten jälkeen. Iltapalaa syödessämme jaoimme taas kokemuksiamme päivästä. Enää oli pari ohjelmaa jäljellä, joten siirryimme syömisen jälkeen autoihin ja palasimme telttapaikalle.

Pääsimme jokainen kokeilemaan pimeänäkölaitetta. Oli hyvin hämmentävää, kuinka selkeästi sillä näki metsässä toisten liikkeet, vaikka ympäristö olikin ihan pilkkopimeä! Meidän opettajamme Antti Lehtonen meni heilumaan metsään, jotta pystyimme näkemään, miten sillä voi erottaa liikkuvan ihmisen pimeässä metsässä. 

Illan päätteeksi  jaoimme kipinävuorot ja menimme nukkumaan. Tällä kertaa minä ja kaverini otimme yhdessä kahden tunnin kipinävuoron kahdesta neljään. Aika oli pitkä, mutta oli paljon mukavampaa, kun pystyi valvomaan kaverin kanssa. 

Ammuntaa ja alkusammutusta

Sunnuntaina herätys oli noin 6.30, ja pakkasimme viimeistä kertaa reput ja telttamme autoihin. Lähdimme kohti telttakuivaamoa, jossa siivosimme teltan aluskankaan, putsasimme telttakepit ja laitoimme teltan kuivumaan.  

Aamulle oli tiedossa vielä paljon ohjelmaa, vaikka lähtö kotiin oli jo kello 13. Ennen aamupalaa ehdimme kokeilemaan makuuasennosta ampumista Ecoaimsin optisilla aseilla. Minusta se oli haastavampaa kuin tavallisella aseella ampuminen, koska ase reagoi niin helposti pieneekin liikkeeseen. Syntyipä porukassa myös hieman kilpailua siitä, kuka saa parhaimmat pisteet. 

Pääsimme myös opettelemaan alkusammutusta teoriassa ja käytännössä muutamalla harjoitteella, joita kokeiltiin palavaan mallinukkeen ja grilliin. Viimeisenä ohjelmassa oli siviilivaatteisiin vaihtaminen, omien tavaroiden pakkaaminen omaan siiviilireppuun sekä varustevarastolta saatujen varusteiden lajittelu niin, että nähtiin kaiken olevan tallessa. Ennen lähtöä MPK antoi vielä jokaiselle osallistuneelle tulukset mukaan.  

Yhtä kokemusta rikkaampana

Sain turvallisuuskurssilta paljon upeita kokemuksia ja uusia taitoja. Yhdessä tekeminen yhdistää, ja huomasin, että kaikki suodattimet puheesta olivat nopeasti hävinneet viikonlopun aikana, sillä pystyimme puhumaan asioista, joista ei välttämättä ihan heti muuten olisi lähtenyt uuden kaverin kanssa juttelemaan. Pääsisipä jokainen kokemaan näin hienon viikonlopun huippuporukassa! Tämä oli minulle – ja varmasti muillekin osallistujille – yksi kohokohta lukioajalta, ja varmasti tulen muistamaan sen myöhemminkin. Kiitos MPK:n porukalle hienosti suunnitellusta ohjelmasta sekä kiitokset myös opettaja Antti Lehtoselle! 

Ellen Grönberg 
Porkkalan lukion opiskelija, Kirkkonummi